Unkarissa 15.1.-21.1.2014

Comenius-tapaaminen järjestettiin Unkarissa Dömsödissä, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Unkarin pääkaupungista Budapestistä. Lehmon koululta lähti Comenius-tapaamiseen kolme opettajaa ja viisi oppilasta. Mukana olleet opettajat olivat Anu Hurskainen, Päivi Mustonen ja Jaana Kuisma. Mukana olleet oppilaat olivat Salla Karhu, Sandra Ruuskanen, Eemil Vartiainen, Sakari Päivinen ja Mikko Piiroinen. Matka oli osa Lehmon koulun Comenius-projektia nimeltä Active Sportive Healthy European Youth Team. Oppilaat majoittuivat Dömsödissä paikallisissa isäntäperheissä. Opettajat majoittuivat Ráckeven kaupungissa. Ráckeve sijaitsee alle 50 kilometriä Budapestistä etelään lähellä Csepelsaaren eteläkärkeä, Tonavan rannalla. 

 

Oppilaat kirjoittivat Unkarin matkasta matkapäiväkirjan.

Salla Karhun kirjoitus:

Keskiviikko 15.1.2014

Lähdimme aamulla klo 6 lentokoneella kohti Helsinkiä. Lento meni hyvin ja nopeastihan se sujuikin. Helsingin lentokentällä söimme hieman aamupalaa ja odottelimme Budapestin lentoa. Lento Budapestiin lähti klo 8.55. Lento kesti yli kaksi tuntia ja siitä syystä meille tarjottiin syötävää. Lennon aikana oli hieman ilmakuoppia mutta muuten lento meni hyvin. Budapestin lentokentällä meitä oli vastassa Unkarin tapaamisen järjestäjä Gita. Pian lentokentälle saapuivat myös turkkilaiset ja tutustuimme heihin. Lähdimme siitä sitten hotellille jossa opettajat majoittuivat. Me Suomen porukka lähdimme syömään erääseen tyypilliseen unkarilaiseen ravintolaan. Ravintola oli todella hieno. Me kaikki otimme pizzaa, joka oli todella hyvää. Kun palasimme hotellille ,lähdimme uimaan. Altaat olivat samanlaisia kuin täällä Suomessa. Uinnin jälkeen lähdimme isäntäperheisiin. Isäntäperheemme oli todella ihana ja ystävällinen. Annoimme heille suomalaisia tuliaisia. Annoin Marimekon ja Iittalan mariskoolin, Suomen suklaata ja kuva-albumin perheestäni. Sitten rupesimme nukkumaan.

 

Torstai 16.1.2014

Aamupala oli aamulla puoli kahdeksalta. Sitten lähdimme liikuntahallille, jossa osallistuimme liikuntatunnille. Ensin Dömsödin pormestari otti meidät vastaan.  Liikuntatunnilla unkarilaiset oppilaat pelasivat käsipalloa ja näyttivät millaista unkarilaisella liikuntatunnilla oli. Kaikilla oppilailla oli mustat housut tai shortsit ja valkoinen t-paita sekä sisäpelikengät. Osallistuimme myös itse tunnille. Teimme sekajoukkueet, eli yhdessä joukkueessa oli oppilaita eri maista. Pelasimme viestikisoja ja köydenvetoa. Lopuksi kaikki oppilaat palkittiin. Sitten lähdimme kiertelemään koulua. Olimme ensin "yläkoulussa" jossa opiskelivat 10-14- vuotiaat oppilaat. Sitten lähdimme "alakouluun" jossa opiskelivat 6-9- vuotiaat oppilaat. Siellä tutustuimme unkarilaiseen oppituntiin, jossa pienet oppilaat harjoittelivat vihanneksia, juureksia ja hedelmiä. Sen jälkeen kävimme katsomassa kirjastoa ja museoa, jonka eräs eläkkeelle jäänyt opettaja oli koonnut. Sitten söimme voileipiä, makkarasoppaa, vohveleita ja muita leivoksia. Syönnin jälkeen lähdimme kiertelemään Dömsödin nähtävyyksiä. Kävimme katsomassa Petöfin museota, kirkkoa ja Petöfin puuta. Petöfin puu oli todella iso ja aika korkea. Kävimme katsomassa myös kunnantaloa. Lähdimme sitten pienelle kauppa-alueelle, jossa oli pieniä kauppoja. Ostimme sieltä tuliaisia. Kävimme myös suolahuoneessa, jossa koko lattia oli suolaa ja suussa maistui suola. Sen jälkeen menimme käymään isäntäperheissämme, joissa hieman levähdettiin pitkän päivän jälkeen. Illalla koululla oli vielä illallinen. Illallisella meille esitettiin eri maiden tansseja ja lauluesityksiä, jonka jälkeen söimme papukeittoa. Jälkiruokana oli paljon leivoksia. Illalla oli vielä disko, jossa harjoiteltiin erilaisia tansseja. Illalla kävimme nukkumaan väsyneinä päivästä. Unkarissa ihmiset ovat todella ihania ja ystävällisiä. 

 

Sandra Ruuskasen kirjoitus:

Perjantai 17.1.2014

Lähdimme klo 10 aikoihin aamulla maatilalle. Siellä oli tosi paljon kissoja, 4 koiraa, yli 40 hevosta, 4 aasia,5 possua, yli 30 lammasta ja paljon kanoja. Näimme hienon hevosesityksen. Esityksen jälkeen ratsastin hepalla käyntiä. Opettaja Anukin uskaltautui hevosen selkään. Söimme maatilalla lihakeittoa ja syömisen jälkeen lähdimme bussilla pois. Illalla oli alakoululla vielä show.

 

 Eemil Vartiaisen kirjoitus:

Lauantai 18.1.2014

Klo 7.35

Herättiin jo toisena aamuna peräkkäin siihen, kun  Sandra soitti Sakarin puhelimeen. Yritimme vielä nukkua, mutta emme saaneet enää unta.

Klo 14.00

Tulimme takaisin Rackevestä, jossa kiertelimme ulkoilmamarkkinoilla ja teimme tuliaisostoksia. Sen jälkeen söimme makkaran ja sämpylän, jotka ostimme markkina-alueella olevasta pienestä kioskista.

Klo 18.40

Aloitimme matkalaukkujen pakkaamisen. Koululla oli iltapäivällä sählyturnaus ja minun joukkueeni voitti sen. Tein yhden maalinkin. Kokosimme kahdeksan kuuden pelaajan joukkuetta, jotka numeroitiin. Aluksi pelattiin numerojärjestyksessä (ykköset vastaan kakkoset, kolmoset vastaan neloset, vitoset vastaan kutoset ja seiskat vastaan kasit).  Sen jälkeen pelasivat vastakkain häviäjät, ja sitten voittajat, ja kaksi voittajaa pääsivät finaalin. Finaalin jälkeen pelasivat opettajat ja sitä oli hauska katsoa. Kannustimme Anua ja Päiviä. Päivi teki monta maalia, varmaan yli puolet pelin maaleista.

Klo 21.10

Kohta menemme nukkumaan. Pelasimme koko illan Mario-Kartia ja yritimme läpäistä banana-cupia, mutta emme saaneet sitä läpäistyä. Pakkasimme jo matkalaukkumme, joten olemme valmiina kun lähdemme aamulla Budapestiin.

 

Sakari Päivisen kirjoitus:

Sunnuntai 19.1.2014

Aamulla heräsimme isäntäperheessämme viimeisen kerran. Olo oli haikea heti aamusta. Olimme pakanneet jo edellisenä iltana, joten tarvitsi vain ottaa laukut ja lähteä koululle, josta oli bussikyyti Budapestiin.  Siellä viettäisimme viimeisen päivän Vivin kanssa.

Isäntäperheemme oli todella mukava: Vivien (kutsumanimi Vivi), äiti Susan sekä Vivin pikkusisko ja isä (heidän nimiä en muista).  Unkarin pääkaupungissa Budapestissa näimme hienoja nähtävyyksiä, kuten Parlamenttitalo, Marsipaanimuseo ja Sankareitten aukio. Illalla jätimme hyvästit isäntäperheilemme: minä ja Eemil Viville, Salla ja Sandra Katalle. Sen jälkeen lähdimme kävelemään hotellille. Kun saavuimme hotellille oli vastassa yllätys: "halpa" huoneistomme oli todella iso ja kodikas huoneisto, jossa oli kylpyamme ja telkkari. Pienen huilin jälkeen päätimme lähteä syömään Mc Donaldsiin. Ruokailun päätteeksi päätimme käydä vessassa. Päivi, Salla ja Sandra menivät edeltä. Kun minä, Eemil ja Anu menimme myöhemmin perässä vessaan, huomasimme, että vessan oven suulla oli pieni mummo istumassa. Hän pysäytti meidät ja osoitti kylttiä, jossa näkyi WC-käynnin hinta. Mummo otti Anun kuitin ja repäisi siitä kulman pois. Anu kirkaisi kovasti, koska luuli mummon repivän koko kuitin säpäleiksi. Anu nimittäin tarvitsisi kuittia laskuttaakseen ruokailumme Comenius-rahoista. Mutta mummo repäisi kuitin kulman vain merkiksi siitä, että tällä kuitilla ei enää pääse ilmaiseksi vessaan. Lopulta pääsimme vessaan. Tämän episodin jälkeen menimme pieneen kauppaan, josta ostimme viime hetken tuliaisia. Tosin Anu ja Päivi käyttivät viisitoista minuuttia teepussien vertailuun ja ostopäätöksen tekemiseen. Kun vihdoin saavuimme hotellille päätimme minä, Sandra ja Anu mennä juomaan kupilliset teetä hotellin vastaanottoon. Siellä katsoin ilmaiseksi tietokoneelta kotimaan ja ulkomaan uutiset Karjalaisen nettisivuilta. Onneksi ei ollut tapahtunut mitään vakavaa. Lopulta menimme nukkumaan väsyneinä päivän kommelluksista.

Maanantai 20.1.2014

Heräsimme noin kello kahdeksan aamulla. Kävimme aamupalalla ja valmistauduimme lähtöön. Noin yhdeksältä tuli tilataksi hakemaan meitä lentokentälle. Kun olimme käyneet lähtöselvityksen ja turvatarkastuksen, teimme vielä viimehetken ostokset lentokentällä, jotta saisimme kaikki forintit tuhlattua. En itse onnistunut kauhean hyvin, joten jäi kotiin pikkusiskolle forintteja näytettäväksi J. Heti Helsinkiin laskeuduttuamme ja koneesta pois päästyämme kaikki soittivat lähiomaisilleen ja kertoivat kuulumiset. Muuten vielä, kun kone oli laskeutunut ja muut matkustajat poistuneet matkustamosta, pääsimme näkemään lentokoneen ohjaamon. Se oli aika pieni ja täynnä valoja,vipuja ja nappuloita. Kaiken kukuraksi meinasimme myöhästyä Joensuuhun lähtevästä koneesta. Kun viimein saavuimme Joensuun lentoasemalle oli itse kullakin kyynel silmäkulmassa kotijoukot nähdessään. Olihan reissu niin mahtava, että ihan ihmetyttää jälkeenpäin missä asti sitä kävi. Ei muuta kuin isot kiitokset matkaseuralle ja Lehmon koululle!! BIG THANKS! , niin kuin Anu sanoisi J.

 

C-luokan oppilas Mikko Piiroinen kirjoitti kokemuksistaan lentämisestä Unkarin matkan aikana näin: 

Minä en ollut koskaan aikaisemmin lentänyt. Lento Unkariin oli minun ensimmäinen lentoni. Minä menin Finnair lennolle. Aamulla menin lentoasemalle isän kyydissä. Lentokentällä minä panin matkalaukun lähtöselvitykseen. Sitten mentiin turvatarkastukseen. Siellä tarkastettiin reppua, takkia, kenkiä. Minun piti kulkea turvaportista. Se saattaa alkaa piipahtamaan. Me odotettiin lentokoneeseen pääsyä odotustilassa. Sitten me mentiin lentokoneeseen. Lentokoneessa pantiin turvavyöt kiinni. Lentokapteeni kuulutti lennon tietoja.

Sitten lentokone lähti liikkeelle. Me mentiin ratoja pitkin ja lopuksi mentiin kiitoradalle. Sitten lentokone nousi ilmaan. Minulla tuntui mahassa se kiihdyttäminen ja nousu. Lento Helsinkiin ei kestänyt pitkään. Sitten aloitimme laskeutumisen Helsinkiin. Minulla tuntui mahassa lasku ja jarruttaminen. Sitten menin toiseen lentokoneeseen. Pitkällä lennolla tarjottiin syötävää. Minä söin juustosämpylää ja join kahvia. Unkariin oli pitkä matka.