Kello lyö yhdeksän. Moni Herajärven retkeilykeskuksessa majoittuneista retkeilijöistä on käynyt jo aamiaisella Pehtoorin tuvassa. Espoolainen Lauri Ryhänen, 28, istuu aamukahvien kanssa pöydässä tutkien karttaa ja samalla kerraten jo kuljettua reittiä. Kuukauden mittaisella kesälomallaan hän on päättänyt lähteä elämänsä ensimmäiselle vaellukselle, yksin.

Heti lomalle päästyään Ryhänen pakkasi varusteet, heitti rinkan selkään ja hyppäsi Joensuun junaan. Idean Kolinpolun halki kulkemisesta kävellen Ryhänen oli saanut selatessaan retkeilyaiheisia blogeja.
– Alkuun ajatuksena oli lähteä vaeltamaan Lappiin. Selailin vaellusaiheisia blogitekstejä ja löysin yhden bloggaajan kuvauksen matkastaan Kolinpolkua pitkin.
– Blogin perusteella päädyin lähtemään Joensuuhun ja Joensuusta kävellen kohti Kolia, raitiovaunua Helsingissä työkseen ajava Ryhänen kertoo.
 
Pohjois-Karjalaan saavuttuaan puoliltapäivin Ryhänen aloitti matkansa syömällä kalalautasen Joensuun torilla. Ensimmäisen päivän reitti kulki Joensuusta Utranharjuille ja sieltä Vanhaa Nurmeksentietä Uuron ABC:lle. Ala-Salmilammelle päästyään Ryhänen pystytti lammen rannalle teltan ja majoittui siellä ensimmäisen yön yli.

Toisena päivänä matka jatkui Urkkalammen laavulle, jonka jälkeen vastassa oli matkan haastavin osuus, Kolvananuuron rotkolaakso, jota Ryhänen lähti taittamaan länsipuolta pitkin.
– Kolvananuurossa on kyllä ehdottomasti haastavin maasto, missä olen koskaan kulkenut. Paljon isoja kiviä, juurakkoja ja jyrkkiä alamäkiä. 5 kilometrin matkan taittamiseen kului kolmesta neljään tuntia, urheilullinen Ryhänen kuvailee taivaltaan.

Selätettyään Kolvananuuron Ryhänen jatkoi matkaansa kohti Ahvenlampea. Kesken matkan juomavesi oli loppunut, joten Ryhänen oli käynyt koputtamassa tien varrella olevan hirsitalon oveen ja pyytänyt vettä. Talon väki oli ottanut espoolaisen reissaajan lämpimästi vastaan ja tarjonnut hänelle kyydin soutuveneellä Ahvenlammen autiotuvan kupeeseen.
– Onhan tämä pohjoiskarjalainen vieraanvaraisuus ihan omaa luokkaansa, pääkaupunkiseudulla varttunut Ryhänen kiittelee.

Pienen soutuvenematkan jälkeen Ryhänen jatkoi kulkuaan kohti Herajärven retkeilykeskusta, josta hän oli varannut etukäteen aittamajoituksen ja illalliseksi savulohikeittoa. Retkeilykeskuksella oli myös kaksi lämmitettyä saunaa, joista sai valita kummassa kylpeä ruokailun jälkeen.
– Kyllä nukutti aitassa rankan vaelluksen päätteeksi, lepopäivää Herajärven retkeilykeskuksella viettävä Ryhänen toteaa naurahtaen.

Viikkoa myöhemmin Ryhänen vastaa puhelimeen ja kertoo loppumatkastaan Kolinpolkua pitkin. Kaksi yötä Herajärven retkeilykeskuksessa levättyään hän oli jatkanut vaellustaan kohti Kolin huippuja.
– Vahvasti mieleen jäi Lakkalan vanha maatila ja ensimmäiset näkymät vaarojen päältä Herajärvelle ja myöhemmin Pieliselle.
– Nousu Mäkrälle ja Ukko-Kolille kyllä palkitsivat maisemillaan, vaelluksen selättänyt kesälomalainen vakuuttaa.

Viimeisenä yönä myrsky yllätti Turulan tilalle hevosaitauksen viereen teltan pystyttäneen retkeilijän. Ukkonen jyrisi, tuuli ujelsi ja sadevesi ropisi vasten teltan kattoa.
– Tulipahan samalla testattua, että pitääkö teltta vettä. Hyvinhän se piti, kertoo Iisalmessa loppulomansa kaloja narraava Ryhänen.