”Kontiolahden korkeimmalta vaaralta mä katselen. Pyytivaaran kauneutta tornimäeltä ihailen. Höytiäistä siintävää ja avaruutta – elämää. Pyytivaaran kukkulalla kauniilla Kontiolahdella.”

Ote Kontiolahti-valssista, sanat Mailis Karvinen.

Pyytivaarasta sanotaan, että se näkyy kauas ja sieltä näkee kauas. Ja kuinka upeat maisemat vaaran laelta avautuukaan! Lokakuun alussa kävin kiipeämässä vaaralla. Kuusikko oli kasvanut korkeutta niin paljon, ettei Höytiäistä nähnyt, mutta itään avautui upea vaaramaisema. Siinä olikin hauska arvailla Kontiolahden eri vaaroja, missä mikäkin on ja kuinka kaukana pieniltä kumpareilta näyttävät vaarat oikeasti ovat. Olen myös suunnistanut Höytiäisellä liikkuessani Pyytivaaran maston mukaan: se kun näkyy vastarannalle asti, ja sen avulla pystyin paikantamaan Kontiolahden sataman ja oman kotini.

Pyytikota kyläläisten kohtaamispaikkana

Minulle, melko uutena kontiolahtelaisena, Pyytivaara tuli alun perin tutuksi geokätköjä etsiessä. Yksi kätköistä oli sijoitettu Hiekkaniemen laavulle ja sinne saavuttuani ihastuin paikkaan välittömästi. Hiekkaniemi keskellä Pyytivaaran Pitkälampea upeine hiekkarantoineen vei sydämeni. Tuon ensikohtaamisen jälkeen olenkin palannut Hiekkaniemen uimarannalle useita kertoja eri vuodenaikoina. Pitkälampeen olen heittänyt talviturkin kerran jos toisenkin ja olen sup-lautaillut lampea ympäriinsä. Laavun tulipaikalla on hyvä hengähtää ja kahvitkin olen siinä monesti keittänyt. Hiekkaniemi on oiva paikka lähiretkeilyyn ja kesäpäivien viettämiseen ystävien sekä perheen kanssa.
Pyytivaaran kylällä ei ole omaa kylätaloa, mutta Leader-hankkeen tuella ja kyläläisten talkoovoimin kylän keskelle Hiekkaniemeen valmistui pystyhirsinen kota vuonna 2005. Pyytikota toimii kyläläisten kokoontumis- ja tapahtumapaikkana. Siellä järjestetään vuosittain puurojuhla, pidetään illanistujaisia ja toivotetaan kylän uudet asukkaat tervetulleiksi. Pyytivaaran kyläseura on perustettu 1993 ja sieltä asti on näitä kylän perinteitä pidetty yllä.

Turinatiistain tunnelmia syyskuun illassa

Syyskuussa sain vierailla pyytivaaralaisten turinatiistaissa. Pyytikodan pöydälle oli katettu kahvit ja pullat, tuli lämmitti kodan keskellä ja iloinen puheensorina soljui mieleen. Miehet keskittyivät keskustelemaan traktoreista ja halkojen teosta, ne kun ovat olennainen osa kyläläisten arkea. Tosin, taisi siinä konehommien välissä keskusteluun tulla myös terveysasiat ja vinkkejä hyvään elämään. 20 omenaa päivässä etenkin syksyisin olisi syötävä. Paikalla oli tuona tiistai-iltana enimmäkseen kylän vanhempaa väkeä ja sain kuulla valtavan määrän tarinoita menneiltä ajoilta. Ilta vierähtikin kuunnellessa kertomuksia riiuureissuista Nurmekseen asti, rippikoulun aikaisista seikkailuista sekä kyläläisten yhteisistä vaellusmatkoista Azoreille ja Irlantiin. Enhän siinä muuta osannut kuin rouskutella omenoita ja ihmetellä pyytivaaralaisten värikästä ja tapahtumarikasta elämää.
Mikä sitten yhdisti erilaisia elämäntarinoita? Kysyessäni miksi juuri Pyytivaaralle olette asettuneet, vastaukset olivat pitkälti samoja: rakkaus luontoon ja maisemiin, kylän rauha. Pyytivaaralla on tilaa ja avaruutta elää.

Ps. Tiesitkös muuten, että Pyytivaaran kylätien varrelta löytyy myös lehtilainaamo! Vanha maitolaituri on aikanaan kunnostettu linja-autokatokseksi ja sittemmin siihen on tehty lehtilainaamo. Lainaamo toimii myös levähdyspaikkana ja oven kyltissä kehotetaankin matkailijaa: ”Syö evvääs, leppuuta jalakojas”.

Yhteisöohjaaja Sini-Tuuli Muttonen ja viestintäsuunnittelija Niina Vatanen kiersivät Kontiolahden kylillä jututtamassa kyläläisiä sekä kävivät tutustumassa kylien helmiin. Vierailuista muodostui Kylässä kylällä -sarja, jota voi seurata kunnan viestintäkanavissa.

Teksti: Sini-Tuuli Muttonen
Kuvat: Niina Vatanen